Ruokatottumukset

Nyt keskustellaan paljon suomalaisten lisääntyneestä ylipainosta jo lapsena. Hyvä kun keskustellaan, sillä ravinnolla on suuri merkitys koko ihmisen hyvinvointiin.

Meillä ihmisillä on luontainen taipumus pitää epäterveellisestä eli suolaisesta, makeasta ja rasvaisesta ruuasta. Karkista, virvoitusjuomista ja höttöruuasta saa liian paljon yksipuolista energiaa, joka keräytyy helposti rasvana vartaloon. Myös aivot tarvitsevat oikeanlaista energiaa, ja se vaikuttaa käyttäytymiseen ja mielialaan.

Terveelliset ruokatottumukset opetetaan lapselle. Vanhemmat päättävät, mitä ruokaa ostavat kotiin ja mitä tarjoavat lapselle. Lapsen ruokavalio on täysin vanhempien vastuulla. Lapsuudessa luodut ruokatottumukset siirtyvät lähes muuttumattomina aikuisuuteen murrosiän pitsa- ja hampurilaisvaiheen jälkeen. Psykologi Susanna Anglen sanoin lapsi syö mistä pitää, pitää siitä mikä on tuttua ja tutuksi tulee se, mikä on saatavilla.

Mitenkäs tämä sitten tehdään ilon kautta?

Lapset nauttivat ruoanvalmistukseen osallistumisesta. Se herättää mielenkiinnon monipuoliseen ja terveelliseen ruokaan ja lisää ruokahalua.

Ruokailutilanteiden on hyvä olla leppoisia, ei tuputtamista eikä pakottamista, ei myöskään ruualla palkitsemista tai rankaisemista. Perheen yhteiset ruokailutilanteet ovat parhaimmillaan mielihyvää tuottavia ja se yhdistyy myös mielihyvään ravinnosta. Vanhemmilla on tuhannen taalan paikka koko perheen hyvinvoinnin kasvattamiseksi esimerkiksi kehua uskalluksesta maistaa uutta, kattamistaidoista, mukavista pöytäkeskusteluista, ruuanvalmistukseen osallistumisesta…

Mallioppimisella on myös suuri voima, lapset jäljittelevät vanhempien syömis- ja liikuntakäyttäytymistä. Tämän ajan vitsaus on, että tietokoneet vievät aikaa liikunnalta. Onkin pohdittava uudelleen, kuinka paljon ravintoa lapsi tarvitsee muuttuneessa tavassa viettää aikaa. Ravinnon määrässäkin lapsi tarvitsee vanhempien ohjausta. Vanhemman lapsen kanssa tästäkin asiasta voi jo avoimesti keskustella ja lähestyä asiaa tiedon keinoin.